Keskiviikon tohinoita

Puolessa viikkoa jo, viikot juoksee ja tuntuu kun itse ei kerkeisi mukaan.

Moni on stressaantunut, työt ja koti painaa niskaan, siksi onkin hyvä

tehdä niitä tavallisia nopeita ruokia, silti pientä piristystä vaikka keskelläkin viikkoa

Itse löysin pakkasesta katkarapuja, mietin että mitä ihmettä taikoisin niistä.

Lopulta kehittelin ihan uuden ja oman sekoituksen.

Laitan sen reseptin vielä tällä viikolla Herkkupajaan, mutta tyytyykään ensin sahramikatkarapuihin appelsiinillä.

Katkaravut on siitä ihanteellisia, että sulattaminen ei kestä kauan.

Ne sopii riisin, perunan sekä pastan kanssa, puhumattakaan cous-cous tai bulguri.

Moni on valittanut viime viikkoina väsymystä ja että kun on niin tylsä vuoden aika, joten muistakaa että ne kynttilät palamaan, hieman appelsiinin makua ja piristys tuntuu.

Sitruuna ja appelsiini on todelle c –vitamiini rikasta mutta tiesittekö että Paprika on vielä rikkaampaa c- vitamiinissa. Joten ensi kerralla kun kävelette kaupan hyllyjen ohi, niin paprika mukaan vaikka sitten voileivälle aamiaisella.

Tällaista tänään täältä

Herkkupajasta

Klimpit ja piimät

Kävin luonnon helmassa pitkällä kävely lenkillä ja kahvilla hyvän ystävän kanssa.

Jouduimme tietysti ruokakeskusteluun, tuli juttua mitä lapsena on saanut.

Silmäni rävähtivät ammolleen kun ystävättäreni kertoi että hän inhosi maitoklimppiä.

- Anteeksi mitä?

- No, maitoa missä klimpit keitetty, ja sen jälkeen kaadettu lautaselle ja maistettu suolalla ja voilla.

- OK, nyt tajusin, eikö toi ole joku saksalainen ruoka?

- Saksalainen, italialainen, norjalainen, ruotsalainen tai pohjanmaalainen, mikä vaan mutta yököttävää se lapsena oli, vastasi ystäväni.

- Hmmm olisikohan herkkupaja valmis klimppeihin, tokaisin.

- Voiko kukaan olla, tuli virnistävä vastaus.

- Itse pohdin mikä omasta mielestäni oli lapsena pahin ruoka, No terninmaitokeitto se oli, olin kylässä serkullani Paimelassa jossa hän keitti moista myrkkyä.
Katson lautastani epätoivoisena ja etsin pakoreittiä. Maku oli mielestäni kamala.
Toinen serkkuni virnisti pöydän toiselta puolelta ja kuiskasi,

- - Pssst kyllä se siitä, ja kun tämä keitontekijä käänsi selkänsä nappasi hänen pikkusiskonsa omansa ja omani lautasen ja kaatoi kaameuden takasi kattilaa.

Siinä sitten istuimme ja mussutimme voileipää ja olimme hyvinkin mairean näköisiä. Kunnes keitontekijä tokaisi,

- - Mitä syönyt jo, ottakaa toki lisää. Nälkä kurni masussa, silti oli pakko sanoa

- - Ei kiitos, olen jo täysi, enkä uskaltanut ottaa lisää voileipää.

No jätän ne klimpit vielä suunnittelu asteelle ja yritän keksiä muita ruokia.

Eräs Pohjanmaan missi sanoi että siellä on Piimävelli, ja riippuen tekijästä, voi olla hyvääkin.

En itse vielä ole rohjennut alkaa koittamaan, ehkä matka pohjanmaalle ja velliä maistamaan olisi seuraava projektini.

Ina